Viime vuonna, syyskuun alussa elämässäni tapahtui suuri muutos, hyppy tuntemattomaan ja samalla haaveistani tuli totta. Astuin lasten maailmasta aikuisten maailmaan, satujen ja tarinoiden parista lakien, säädösten ja sopimusten viidakkoon. Jotain samaakin näistä maailmoista kuitenkin löytyi, nimittäin oppimisen ilo ja yhdessä tekemisen riemu. Arkisemmin voisin todeta saman kertomalla, että siirryin päiväkoti- ja iltapäiväkerhomaailmasta yhdistystoiminnan maailmaan. Olen siis Kaisa, koulutukseltani sosionomi(AMK) ja Yhdessä yhdistyksen uusi kuntouttavan työtoiminnan vastuu-ohjaaja.

Aloitin tässä uudessa työssäni syyskuun alussa ja tunsin hyppääväni heti altaan syvään päätyyn: uudet työtehtävät, lait, säädökset ja säännöt pyörivät karusellin tavoin päässäni ja juuri kun aloin päästä mukaan päivittäiseen toimintaan alkoi minulla kahden viikon sairausloma – joka oli kyllä tiedossa jo työt aloittaessani. Sairausloman jälkeen olin taas aivan pyörällä päästäni. Vähitellen asiat alkoivat selkiintyä ja tunsin, miten jalkani alkoivat hipoa altaan pohjaa pään pysyessä yhä pinnalla. Päivät ja viikot tuntuivat lyhyiltä, opiskelin työtovereitten ja asiakkaiden nimiä. Kirjoittelin viestejä yhteistyökumppaneille ja opin päivä päivältä enemmän uudesta työstäni. Tarinoida sain edelleenkin, sillä minusta on tärkeää, että asiakkaidemme suomen kielen taito vahvistuu myös kuullun ymmärtämisen saralla. Kuten päiväkodissakin puhutun kielen pitää olla selkeää ja yksinkertaista myös täällä. Sen lisäksi joudun hidastamaan huomattavasti puherytmiäni ja yksinkertaistamaan tavallisesti käyttämääni puhekieltä. Työpäivien jälkeen väsytti, mutta olin kuitenkin tyytyväinen uuteen arkeeni.

Nyt muutaman työkuukauden jälkeen, juuri kun olen oppinut hoidettavat asiat ja niiden rytmityksen on tapahtunut taas hyppy altaan syvään päätyyn: palvelujemme siirtyminen hyvinvointialueen eli Varhan alaisuuteen. Taas on ollut edessä uusien käytäntöjen, sääntöjen ja toimintatapojen oppiminen. Toisaalta,  jos peilaan tätä tilannetta entiseen työhöni päiväkotimaailmassa sijaisena toimimiseen, niin asiassa ei ole mitään uutta, sielläkin käytännöt, säännöt ja toimintatavat vaihtuivat päiväkodista toiseen siirtyessä, toisinaan jopa päiväkodin sisällä, ryhmästä toiseen siirtyessä, kesken työpäivän. Varhaan siirtymisen aiheuttama kuohunta alkaa jo loiveta ja työ alkaa rytmittyä ja selkiintyä. Osa asiakkaista on lopettanut kuntouttavassa työtoiminnassa ja uusia asiakkaita on tulossa tilalle, joku jo lopettaneistakin haluaisi aloittaa kanssamme uudestaan, se luo uskoa siihen, että teemme täällä jotain oikein. Nyt, kuuden kuukauden työrupeaman jälkeen, voin sanoa, etten ole katunut hetkeäkään hakemistani tänne töihin.

Kaisa Pirttisalo

Kuntouttavan työtoiminnan vastuuohjaaja

.

.