Vakketyöläinen eli: Miten minusta tuli varissuolainen?

17.6.2019

Pääsin Turun AMK:hon opiskelemaan sosionomiksi syksyllä 2009. Sosionomiksi päätin hakea, koska olin suuntaamassa töihin lastenkotiin. Toisen harjoittelun (syksy 2010) jälkeen olin kuitenkin varma, etten hae töitä lastenkodeista. Kiinnostukseni oli siirtynyt mielenterveys- ja päihdetyöhön.

Valmistuin nimikkeellä sosionomi (AMK), sosiaalipalvelutyö suuntautumisenani, joulukuussa 2012. Sosiaalipalvelutyö kattaa laajasti aikuisten kanssa tehtävän sosiaalialan työn. Olen rekisteröity sosiaalialan ammattihenkilö.

Olin hetken töissä kehitysvammaisten autistien nuorten kanssa kunnallisella sektorilla, josta siirryin mielenterveys- ja päihdetyöhön yksityiselle sektorille. Yksityisellä työskentelin miltei viisi vuotta työni painottuessa päivätoiminnan ohjaamiseen.

Yksityiseltä sektorilta irtisanouduttuani hain useisiin erilaisiin paikkoihin töihin. Kävin haastatteluissa hyvinkin kaukaisissa kunnissa, mutta haastatteluissa totesin, etteivät kyseiset paikat innostaneet minua. Pyysin haastattelijoita olemaan valitsematta minua työhön. Varissuolle hain töihin loppuvuodesta 2017. Alkuvuodesta 2018 sain työn Yhdessä-yhdistyksessä ja siitä lähtien olen tutustunut Varissuohon paikkana ja ihmisten kotina. Varissuo oli minulle entuudestaan aika tuntematon, vaikka olen pitkään asunut vain 2 kilometrin päässä!

Joskus opiskelujeni aikana olin opiskelijaryhmän kanssa toteuttanut aluekävely-tehtävän, jonka kohteeksi valitsimme Varissuon. Tehtävään kuului lähiöön tutustuminen, lähiön palveluiden kartoittaminen, lähiössä liikkuvien ihmisten seuraaminen (onko kauppakassia, käveleekö nopeasti, liikkuuko pyörällä, puhuuko puhelimessa, onko lapset mukana yms.) ja pohdintaa lähiön hyödyllisyydestä sen asukkaille. Ainoa kokemukseni Varissuosta oli tuo aluekävely, jonka perusteella totesimme Varissuon olevan eloisa lähiö, jossa ei pysty liikkumaan näkemättä toista ihmistä ja palveluita oli kattavasti (tosin tuohon aikaan Kela ja sosiaalitoimisto olivat vielä Varissuolla).

Työni on maahanmuuttajien kanssa tehtävää työtä. Maahanmuuttajiin henkilöinä ja asiakkaina en ollut tutustunut opiskeluaikana muuten kuin lyhyessä projektissa, joka toteutettiin Daisy Ladies ry:ssä, silloin kun se vielä oli Linnankadulla lähellä Tuomiokirkkoa. Ulkomaalaisista Suomessa minulla oli kokemusta ennen työn alkua sen verran, että olin toiminut AMK:n kansainvälisenä tuutorina kahtena vuonna. Ensimmäisenä vuonna minä ja kaksi opiskelijatoveriani tuutoroimme kolmea itävaltalaista sosiaalityön opiskelijaa. Seuraavana vuonna tuutoroin kahta tanskalaista fysioterapiaopiskelijaa.

Olen saanut täysin uutta työkokemusta uudesta asiakasryhmästä, sosiaalialan palvelusta ja suoritin ammattitutkinnon työni ohella vuonna 2018. Työyhteisöni on erinomainen enkä ole ikinä saanut tehdä töitä näin upeiden ihmisten kanssa. Päivittäin koen ihmisten kohtaamisessa lämpöä, vuorovaikutusta, välittämistä, kannustamista ja aitoa kuuntelemista. Varissuo paikkana ja ihmisten kotina on rikkaus.

– Tiia – 

Lue myös

0 kommenttia

Vastaa