+358 44 744 5523 [email protected]

Jaaha jatketaan mun sairaalareisusta.

Sieltä päivystyksestä ne sitten siirsi mut iltayöstä kaupunginsairaalaan. Kaikki turkulaiset kuulemma siirretään sinne, jossei ole ihan välitöntä hengen vaaraa.

Sain sieltä nälkääni pari ihanaa voileipää, jugurttia ja mehua. Sen jälkeen olikin sitten hyvä aloittaa nukkuminen, sillä olin jo todella väsynyt. Jossakin vaiheessa kuitenkin tuotiin mulle epämääräinen määrä lääkkeitä. Kattelin, jotta omia lääkkeitä olivat, mutta ei siinä kaikki olleet. Enempää en sinä yönä saanut, ja olin tosi vihainen, että mitäs edes nämäkään sitten toitte, ja keskellä yötä. Ei näitä lääkkeitä oteta yöllä, vaan aamulla ja illalla. Saanu siihenkään mitään vastausta.

Aamusella sitten tultiin jo 6:n aikaan mittaamaan veren paastosokeri. Ei mennyt kauaa aikaa kun labran täti hyökkäsi ovesta sisään, ja otettiin monta putkea verta. Sitten ajattelin, jotta nyt vähän aikaa kyllä nukun. No se siitä, tultiin mittaamaan lämpö, joka edelleen oli sen 39:sän astetta. Sitten tuotiin kuumetta alentavaa lääkettä. Minä kysyin, jotta eikös noille muille kolmelle tehdä mitään? Saivat rauhassa nukkua, ja mua heräteltiin vähän väliä, jos jonkinlaisen syyn takia.

Lääkärikin kiersi. Meillä oli aivan ihana osastolääkäri. Vahvaa antibioottia sun muuta määräsi. Mää silloin vielä jaksanu oikeen kuunnella mitä tuo selitti. Mietin vaan jotta koskahan täällä saapi nukkua. Siinä välissä oli jo aamupalakin syöty, ja sehän väsytti mua entistä enemmän, kun vatsa oli täysi, söin meinaan kaiken.

Kaikenlaisia kokeita ja kuvauksia tehtiin. Oli se eri riepottamista.

Pari viikkoa siellä meni. Ja voi sitä onnen päivää kun sain vihdoin ja viimein luvan lähtiä kotiin. Poika tuli iltapäivällä hakemaan mua, kun mulla ei edes keppejä kävelyn apuna. Lähdettiin tavallisella taksilla, ja voi miten ihanaa nähdä mitenkä Varissuo läheni ja läheni. Kunnes lopulta Varissuolla, ja ikiomassa kotosessa. Pari päivää ennen juhannusta pääsin. Sen kummemmin ei juhannusta juhlittu, niin oli se ihanaa katsoa taas Varissuon tuttuja kotosia maisemia.

Siitä sitten alkoi pitkä toipuminen. Pikkuhiljaa olen kuntounut. Kävellyt olen Itäriin kaupalle ja takaisin, ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Kotisairaanhoito kävi aluksi joka päivä katsomassa mun vointia, tulivat kotiuttamis päivän illallakin. Kaikki hyvin, ja olivat iloisia siitä, että olin kotiutunut, heikossa kunnossa mutta kumminkin.