Sivuston Monikulttuurinen Turku | YHDESSÄ-yhdistys / TOGETHER-association ry kommentit https://yhdessa.fi Kulttuurien välisten kohtaamisten asiantuntija | YHDESSÄ-yhdistys / TOGETHER-association ry Sun, 29 Mar 2026 13:16:49 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.9.4 Mika Lakkinen on kommentoinut artikkelia Olipa kerran Italiassa: Ennio Morriconen henkilökohtainen merkitys ja elokuvamusiikillinen perintö https://yhdessa.fi/olipa-kerran-italiassa-ennio-morriconen-henkilokohtainen-merkitys-ja-elokuvamusiikillinen-perinto/#comment-562 Mon, 23 Mar 2026 16:08:18 +0000 https://yhdessa.fi/?p=2696#comment-562 Hei.
Olipa mielenkiintoista nähdä tämä kirjoitus. Kiitos, siitä! En ole itse enää ollut italialaisten elokuvien parissa. Aika on vain mennyt siitä ohitse. Mutta, kun vuonna 1987, kävimme äitini kanssa lainaamassa elokuvia eräästä videovuokraamosta sekä videolaitteen, niin sain samalla nähdä monia italialaisia lännenelokuvia tai italowesternejä, niin kuin niitä myös nimitetään. Olin tuolloin kuusitoista vuotias. Ja kuinka innokas olinkaan tuolloin. Halusin katsoa yhä uudestaan erään italowesternin. Jo kuuden aikaan aamulla halusin sitä katsoa. Ja kun sitten kului aikaa vuosi eteenpäin, niin sain itselleni videot. Ja sitten sain käsiini Filmi-Postin luettelon, jossa oli muutama italowestern ja niin innostuin heti niiden hankkimisesta. Suomesta en kuitenkaan löytänyt niitä juuri lainkaan. Ehkä noin kolmekymmentä italowesterniä sain hankittua Suomesta. Tuntui, että niitä ei saanut hankittu juuri mistään. Varsinkin Kymenlaaksosta, jossa aiemmin asuin, en saanut hankittua, kuin yhden italowesternin. Sitten aloin käyttämään Keltainen-Pörssi lehteä. Sieltä sain hankittua suurimman osan tuosta kolmenkymmenen elokuvan määrästä. Vuonna 1993, sain myös tuon edellä mainitun lehden kautta hankittua Hollannissa asuvan Rene M. Hogguerin luettelon. Hänellä oli rikoselokuvia, italowesternejä ja muita elokuvia. Hänellä oli ainakin tuolloin kodissaan CineCity niminen videoliike. Hän hankki elokuvia ympäri maailmaa. Ja sieltä aloin hankkimaan italowesternejä. Mutta, etupäässä metsästin yhtä tiettyä elokuvaa, jota en kuitenkaan löytänyt. Muistan edelleen osittain, mitä tuossa elokuvassa tapahtui. Monetkin kehuvat esim. Sergio Leonen Hyvät, pahat ja rumat elokuvaa. Mutta, italowesterneissä on paljon muitakin hyviä elokuvia. Ellemme sitten ole kangistuneet kaavoihin ja pitäydymme vain tuossa edellä mainitussa elokuvassa sekä toisessa Leonen elokuvassa Huuliharppukostajassa. Pidän kyllä molemmista elokuvista, kuten myös Leonen elokuvasta Vain muutaman dollarin tähden. Noita kaikkia katsoin monia kertoja. Mutta, vielä enemmän muita italowesternejä. Koska, aikaa tuosta elokuvabuumista on kulunut jo melkein kolmekymmentä vuotta, en pysty enää muistamaan kaikkien elokuvien nimiä. Mutta, esim. italowestern ” Oggi a me… domani a te!oli erittäin hyvä. Joka Suomessa oli nimellä He ratsastivat yhdesssä. Ja nimi oli englannin kielellä ” Today we kill, Tomorrow we die! ”. Tämä elokuva oli erilainen, kuin monet italowesternit. Ei ollut vain yksi sankari vihollisjoukkoa vastaan, vaan heitä oli viisi. Noista näyttelijöistä on mainittava amerikkalais syntyinen Brett Halsey. Hän esittää hyvin tuon kostoporukan johtajaa. Mutta, tuo William Berger on minusta hyvä omassa roolissaan. Siniset silmät ja jäätävä katse pokeripelissä saluunassa on hyvä kohtaus. Minua ei kiinnostanut elokuvissa vain hyvä musiikki ja ampumakohtaukset, vaan myös näyttelijät, kuinka he suoriutuivat roolistaan. Vaikka, lopussa usein olevat kaksintaistelu kohtaukset olivatkin aina se odotettu asia italowesterneissä. Tietenkin näitä kaksintaistelu kohtauksia oli paljon myös amerikkalaisissa lännenelokuvissa. Mutta, niissä ei niinkään ollut kohtauksessa mukana hienoa musiikkia, niin kuin italowesteneissä. Usein, kun toinen mies kuoli, musiikki saattoi soida vain hetken kohtalokkaasti. Liekö Ennio Morricone ollut ensimmäinen, joka aloitti kaksintaistelujen täyttämisen hienolla musiikilla. Tätähän oli Morriconen trilogiassa sekä tietysti Huuliharppukostajassa. Tietenkin myös elokuvien alkumusiikki on usein ollut hieno. Esim. elokuvassa Corri uomo corri, joka Suomessa oli muistaakseni nimellä Juokse henkesi edestä, sisältää myös loppukohtauksen, jossa on Bruno Nicolain hieno musiikki. Tomas Milianin lisäksi päänäyttelijänä toimiva Donald O’Brien ei ole varmasti mikään tunnettu näyttelijänä monenkaan mielessä. Mutta, hän kyllä hoitaa hyvin tuon viimeisen kaksintaistelun elokuvassa. On sinänsä harmi, että ihmiset näkevät italowesterneinä vain Sergio Leonen trilogian sekä Huuliharppukostajan. Koska, italowesternejä on tehty kuitenkin reilusti yli 400. Tosin, mistä lie johtuen, niistä alettiin tehdä koomisia. Niitä elokuvia en ensimmäistäkään hankkinut itselleni. Giuliano Gemma oli valovoimainen näyttelijä. Hänen kuvissaan oli myös romantiikkaa mukana. Hänen mielielokuvansa oli Wanted – elävänä tai kuolleena. Ainoastaan tämän sain hankittua täältä Suomesta. Muut hänen elokuvat jouduin hankkimaan Hollannista. Eräänä mielenkiintoisena kosto italowesterninä voisin manita Fasthand is still my name. Kuvassa näyttelee pääosaa William Berger, joka ampuu erään sotilaan kämmeneen kaksi reikää. Mies, jota näyttelee Sergio Ciani, toiselta nimeltä Aln Steel, päättää kostaa tuolle Bergerille ja teettää itselleen erikoisen aseen, jossa on vain kaksi luotia. Kuva on väkivaltainen, niin kuin usein italowesternit ovat. Tulipa juuri sellainenkin italowestern mieleen, kuin Bandodis, jossa myös junan ryöstäjä ampuu erästä revolverimiestä molempiin käsiin, joka menettää sitten kostonsa. Nuori mies kostaa sitten revolverimiehen puolesta. Tuossa elokuvassa on todella hieno Egisto Macchinin musiikki. Sitten oli amerikkalainen näyttelijä Craig Hill, joka näytteli mm. elokuvassa Hands of a Gunfighter, jossa Craig näyttelee kostajaa, mutta lopussa hänet ammutaan kuoliaaksi. Hänellä on myös kostotarina I want him dead. Sitten on mielenkiintoinen hänen elokuva Drummer of Vengeance, joka oli muistaakseni Kuoleman rummut suomeksi??? Siinä oli mielenkiintoinen kostotarina, jossa mies palaa sodasta ja löytää palaneesta talon raunoista pienen rumpalilelun. Sitten hän lähtee etsimään kostajia ja laittaa aina lelun löytämiensä tappajien lähelle. Samanlainen kostotarina on Richard Harrisonin näyttelemä elokuva ” Joko – Invoca Dio… e muori ”. Englannin kielellä se on Vengeance. Taitaa olla suomessa ollut nimellä Kosto. Siinä on myös kostotarina, jossa Harrison lähtee etsimään murhaajia ja heittää aina pienen narunpätkän jokaiselle murhaajalle. Kuvan alussa Harrisonin tuntema mies revitään neljällä hevosella kappaleiksi, jota ei kyllä näytetä. Myös italowestern His name was King, on kuva, jossa Harrsion näyttelee, mutta myös Klaus Kinski. Siinä on myös lopussa kaksintaistelu miesten välillä. En muista, oliko tuossa kohtauksessa ollenkaan musiikkia. Klaus Kinski ei kyllä ollut mikään huippunäyttelijä. Mutta, osasi kyllä hyvin näytellä Leonen Vain muutaman dollarin tähden elokuvassa kyttyräistä miestä, joka raivostuu Lee Van Cleefille. Yhtenä italowesterninä voisi mainita Born to kill elokuvan, jossa päänäyttelijänä oli Gordon Mitchell. Mitchellin kasvot kuvasivat todella hyvin vihaa. Hänhän esiintyi myös elokuvassa Nikkelimyrkytys, ollen rikollisjoukon johtajana. Unohdettu revolverimies, jossa näytteli Anthony Mann sekä Peter Martell, jossa Martel saapuu muukakaisena kylään ja saa heti tappajat niskaansa. Mann taas kostaa äitinsä nykyiselle miesystävälle ja ampuu tämän elokuvan lopussa. Elokuvassa on myös Roberto Pregadion hieno musiikki. Tätä kirjoittaessa tulee aina uusia elokuvia mieleen. Sergio Corbucin ohjaama italowestern Il Grande silenzio / Suuri hiljaisuus on myös mielenkiintoinen italowestern. Elokuvan loppu on kyllä aivan toisenlainen, kuin sen luulisi olevan. Sankari kuolee? Tulipa mieleen vielä elokuva May God forgive you… But, I won’t. Jossa näyttelee George Ardisson ja Anthony Ghidra, joka oli mielinäyttelijäni. Siinä on myös kostotarina, niin kuin niin monissa italowesterneissä. Tässä sitten elokuva, joka sai minut alkamaan italowesternien hankkimisen. Brother Outlaw oli italialaisen mallin Tony Kendalin näyttelemä elokuva. Veljeksien Felice ja Gianfranco di Stefanon mahtava musiikki siivittää hyvin elokuvaa. No, paljon muutakin voisin kirjoittaa italowesterneihin liittyen. Lopuksi voisin sanoa vielä, että kymmenen vuotta meni aikaa italowesternien parissa. Näyttelijät, ohjaajat, säveltäjät ja käsikirjoittajat tulivat kyllä hyvin tutuiksi tuona aikana. Todennäköisesti minulla oli yhteensä yli kaksisataa italowesterniä.

PS. Oli mielenkiintoista lukea kirjoituksesi ja muistella sitä, mitä olin itse kokenut italowesternien kanssa. Olin hyvin yksin noiden italowesternien kanssa. Ei ollut saman mielisiä ihmisiä ollenkaan…Edesmennyt isäni oli myös lännenelokuvien ystävä. Mutta, enemmän hän piti amerikkalaisista lännenelokuvista. Ja John Wayne oli hänen mielinäyttelijänsä.

]]> Pauliina on kommentoinut artikkelia Cómo cultivar la alegría en tiempos de Corona https://yhdessa.fi/como-cultivar-la-alegria-en-tiempos-de-corona/#comment-11 Mon, 22 Mar 2021 10:19:02 +0000 https://yhdessa.fi/?p=2976#comment-11 Kiitos Carmen! Tämän lukeminen auttoi minua tänään. 🙂

]]>