Paljon en tiennyt Yhdessä-yhdistyksestä, ennen kuin tänne tulin haastatteluun ja sain harjoittelupaikan, mutta onneksi pääsin pian työn makuun ja uudet työkaverit auttoivat siinä paljon (joten kiitos siitä heille). Ensimmäisenä päivänä kun aloitin työt, pääsin/jouduin 😀 Itäkeskukseen jakamaan flaijereita yhdistyksen toiminnasta ja puhumaan ihmisille meidän toiminnasta. En muista koska olisin itseni niin mukavuusalueeni ulkopuolelle puskenut, siinä sitten ihmisiä kätellessä ja hymyillessä kyselin ONKO YHDESSÄ-YHDISTYS TUTTU vaikka en itsekään paljon vielä mistään tiennyt hehe.
Nicon kanssa sitten aloitettiin Juniorikerho, mikä lähti pikkuhiljaa vakiintumaan kävijöiden määrässä ja tuli tutuksi lähistön muksuille, nykyään lapsia käy joka kerta 10–15, ja mukavaa on ollut tehdä touhuta ja suunnitella tätä kokonaisuutta.
Infopäivä on myös tuonut mukanaan paljon uutta ja opittua sekä tunnetta siitä, että on oikeasti auttanut ihmisiä niin arkisissa kuin ei niin arkisissa asioissa. Mieleen tulee myös se, miten kaikki ei aivan mene putkeen aina. Kun olin auttamassa erästä naista hänen aikuiskoulutus opinnoissaan, sisään asteli vanhempi somalirouva, joka istui kiinni olevan tietokoneen ääreen ja katsoi minua kutsuvasti ja hymyillen katson häneen päin.
Rouva toteaa että KAUNIS siinä vaiheessa juho seisoo kun mailalla päähän lyötynä että jaa niin että mikä on kaunis? Rouva katsoo minua uudelleen ja taas sama KAUNIS. Hymyilen ja nyökkäilen takaisin kuin mikäkin uuvatti. Rouva katsoo minua taas, hieman turhautuneen näköisenä tällä kertaa, ja toteaa KAUNIS! Minä katson hieman turhautuneen näköisenä ETTÄ HÄ MIKÄ TÄSSÄ NYT NIIN HITON KAUNISTA VOI OLLA ! Kun rouva jälleen sanoo KAUNIS, siinä vaiheessa valo välähtää päälle jopa minun päässäni että AA niin se haluaa tuon tietokoneen päälle ELI EI SIIS KAUNIS VAAN että voisinko KÄYNNISTÄÄ sen koneen :D.
Paljon olen oppinut olostani täällä ja nauttinut, työporukkaa ei voi edes sanoin kuvailla, yhdessä puhalletaan samaan hiileen ja halutaan viedä yhdistyksen kokonaisuutta eteenpäin. Siitä, kuinka paljon olen paikkaan tykästynyt ja kuinka läheisiä työkavereista on tullut, kertoo varmasti myös se että tulevan lapseni kummitäti ja -setä löytyivät täältä.
Juho
0 kommenttia