Lauantaina osuin vahingossa paikalle, kun tuhansien ihmisten Pride-kulkue vaelsi kattilankansia paukutellen Vähätorilta pitkin jokirantaa. Olin jo unohtanut koko tapahtuman, kun Kirjastosillalla silmääni osui kylttiin tekstattu varoitus Sodomasta ja Gomorrasta. Ahaa, tänään on se päivä, mietin, ja otin mukavat asemat puistonpenkillä. Aurinko helli, ja pyörän korista löytyi torilta ostamiani valkeakuulaita. Aloin viettää mielenkiintoista piknikkiä.

Rakkaus kuuluu kaikille, julistettiin värikkäässä mielenosoituskulkueessa. Totta, ainakin jokainen siitä unelmoi. Kaikki eivät koskaan sitä saa. Tai saavat jonkun vääristyneen riippuvuussuhteen, joka vie terveyden ja mielenrauhan. Säädyllisessä avioliitossa olleet isovanhempani pysyivät yhdessä hautaan asti, kuolivatkin peräjälkeen, mutta käsitykseni mukaan vihasivat toisiaan katkerasti viimeiset kymmenet vuodet. Minuakin on rakastettu, ainakin vähän, ainakin toisinaan.

Suon mielelläni ylpeyden pitkään sorretulle vähemmistölle, vaikka luonteenpiirteenä arvostankin enemmän vaatimattomuutta. Pride-kulkue on myös tärkeä viesti niille miljoonille, jotka vielä tällä vuosituhannella elävät jatkuvan henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan alla, juonsipa se juurensa keskiaikaisista laeista tai omankädenoikeudesta.

Tilanteesta kehkeytyi mielenkiintoinen, kun selkäni takana, Ars Novan edessä alettiin samaan aikaan julistaa vastakkaista sanomaa. Uskovaiset pauhasivat megafoniin lupausta Jeesuksen avusta ja eheytymisestä. Oli pakko salaa ihailla puhujien sitkeyttä: äänikään ei värissyt, vaikka joen toisella puolella oli selvä miesylivoima. Sillä tavalla puhuu ihminen, joka uskoo saavansa viestilähetyksiä taivaasta. Alakynnessä oleminen vain lisää hänen samastumistaan kaikkiin profeettoihin, joiden varoitusta ei koskaan kuunneltu.

Satun tietämään paremmin. Saarnaajien joukossa on vilpittömiä hölmöjä, mutta myös kovan luokan manipuloijia, jotka eivät saa rauhaa, ennen kuin onnistuvat porautumaan toisten pään sisään ja käynnistämään siellä tuhoisia prosesseja. He lietsovat mielellään vihaa ja käyttävät siihen sulavia sanoja. Heitä ei motivoi usko vaan valta.

Tässä on video

Tässä ajassa hienoa on se, että monet vuosia mellastaneet sosiopaatit ja narsistit sekä ihan tavalliset kiusaajat ja mulkut jäävät kiinni ja putoavat arvostetuista asemistaan. Samalla murenevat ikuisiksi tarkoitetut sorron linnoitukset.

En marssinut lauantaina, mutta puoleni olen valinnut.

–  Duha –